Olen kuullut elämäni aikana kaikenlaista vammastani johtuen. Osa niistä satuttaa, osa huvittaa. Ymmärrän, että pienellä paikkakunnalla olen harvinaisuus ja siksi joidenkin on hankala suhtautua minuun. Seuraavassa räikeimpiä kommentteja.
Mies baarissa: "Pilaat kaikkien illan, kun oot täällä!"
Mies baarissa: "Pilaat kaikkien illan, kun oot täällä!"
Mies baarissa: "Mikä sun diagnoosi on? Ai CP-vamma? Kuule, sun pitäisi kuntoilla, niin parantuisit!"
Tyttö kaupassa: "Onhan sulla joku mukana pitämässä huolta susta?"
Nainen baarissa: "Anteeksi, että kysyn mutta mikä sua oikein vaivaa? Sairaanhoitajaopiskelijana kiinnostaa. Miten se vaikuttaa sun elämään?"
Eläkeikäinen nainen salilla: "Hienoa että sinäkin jaksat yrittää!"
Mies baarissa ystävälleni: "Katsothan sä varmasti häneen peräänsä? Sun kannattaisi viedä hänet jo kotiinsa täältä."
Silloiselle avustajalleni: "Teet kyllä upeaa työtä. Monella nuorella on käytös- ja oppimisvaikeuksia, joihin täytyy puuttua."
Teini-ikäiset pojat parkkipaikalla: "Uskaltaako tota päästää ajamaan, kun se on noin kännissä?"
Nainen kävellessäni yksin Helsingin keskustassa: "Hei, tiedäthän että meillä kirkossa rukoillaan kaltaistesi parantumista? Tule sinäkin!"
Ja ehkäpä kaikista mieleenpainuvin:
Mies koulussani saarnaa uskonmnosta ja siitä, kuinka ihmisiä kontrolloidaan mikrosirujen avulla. Huomatessaan minut: "SINÄ! Sinä olet kirottu! Sinussa asuu paha eikä sinua voida enää pelastaa!"
Mies koulussani saarnaa uskonmnosta ja siitä, kuinka ihmisiä kontrolloidaan mikrosirujen avulla. Huomatessaan minut: "SINÄ! Sinä olet kirottu! Sinussa asuu paha eikä sinua voida enää pelastaa!"
Oletko sinä kuullut tällaisia kommentteja jostakin ominaisuudestasi johtuen? Miten suhtaudut niihin?
Itken ja nauran noille kommenteille yhtäaikaa täällä! :D Tiedän, ettei ihmiset tiedä hirveästi CP:stä, joten vääriä käsityksiä on. Mutta että ihan noin virheellisiä ja noin naurettavia, huhhuh! :D Ja nauran siksi, kun noi kommentit on vaan niin absurdeja! Ite pyrin vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman faktapainoitteisesti ja tyhjentävästi. Ja mahdollisiin vastapuolen väärinkäsitykset otan vastaan lempeydellä ja huumorilla :)
VastaaPoistaHyvä asenne sulla! :)
PoistaMä oon miettinyt sellasta juttua että kun tuolla jossain postauksessa oli puhetta siitä miten koulussa muut oppilaat ei oo ymmärtänyt erityisoikeutta esim. tietokoneeseen, niin miten tällanen asia tulis sun mielestä hoitaa? Haluaisitko että opettaja esim kouluvuoden alussa selittäis että mistä on kyse ja miksi sulla on oikeus nyt vaikka siihen tietokoneeseen. Vai haluaisitko ennemmin itse kertoa asiasta? Vai olla kokonaan puuttumatta siihen?
VastaaPoistaEn oo koskaan itse törmännyt tällaiseen tilanteeseen ja siks vaan mietin :)
Otan mielelläni muitakin näkemyksiä asiasta vastaan jos joku muukin asiasta jotain tietävä sattuu lukemaan tämän kommentin.
Moi!
PoistaMietin pitkään, miten tähän vastaisin. Jokainenhan meistä on erilainen, joten jokainen varmasti haluaa käsitellä asian omalla tavallaan. Voin siis vain vastata omasta puolestani.
Minä kohtasin näitä tilanteita ala-asteelta lukioon saakka, joten niitä käsiteltiin hyvin eri tavoin. Olen huomannut, että pienet lapset hyväksyvät nämä asiat helpommin, kunhan niiden syyt vaan selitetään heille totuudenmukaisesti. Kysymyksiä ja väärinkäsityksiä ei siis missään nimessä saa sivuuttaa.
En kuitenkaan usko, että itse olisin pitänyt siitä että opettaja olisi ottanut asian kaikkien kanssa puheeksi. Tämä olisi vain alleviivannut erilaisuuttani, mitä olen aina yrittänyt muutenkin välttää. Asia on minustakin hankala, ja aikuisilla on minusta sen käsittelyssä suuri rooli, mikäli on kyse vielä lapsesta. Minusta jokainen lapsi tai nuori tulisi kohdata yksilönä ja kysyä häneltä, miten haluaisi asiaa käsiteltävän, yhdessä vai erikseen. Tärkeintä minusta olisi, että lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta apuvälineiden tai avustajan tarpeesta huolimatta korostettaisiin.
Itsekin kuulisin mielelläni muiden näkemyksiä. :)