keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Without knowing the force of words, it is impossible to know more

Nyt hifistellään sanoilla! Itse kiinnitän usein paljon huomiota ihmisten sanavalintoihin eri tilanteissa, kun he puhuvat vammastani. Seuraavat näkemykset ovat täysin omiani, koska olen huomannut myös cp-vamman omaavien suosivan eri sanoja ja termejä.

Eniten korvaani särähtää vammainen-sanan väärinkäyttö. Monet käyttävät sitä tilanteissa, joissa puhuttavassa asiassa tai ihmisessä on jotakin vikaa tai ei-toivottua. Mielestäni sen ei tarvitsisi olla näin. Tämä on vaikuttanut ainakin minun itsetuntooni. Erityisesti nuoret saattavat sanoa vaikkapa ottamassaan selfiessä näyttävänsä cp-vammaiselta, täysin tietämättä termin oikeaa merkitystä. Myös "kehari" ja "ceeppari" ovat suosittuja tässä merkityksessä.

Sitten on taas niitä, jotka tietoisesti yrittävät välttää vamma-sanaa tai pyytävät anteeksi joutuessaan puhumaan siitä. Minä koen usein sanan täysin neutraalina tällaisissa tilanteissa, joissa tarkoitus ei ole loukata ketään vaan keskustella asiallisesti. Sen takia anteeksipyytäminen kuulostaa absurdilta. Usein nämä ihmiset pyrkivät käyttämään vamma-sanan tilalla esimerkiksi termiä sairaus. Heidän puheidensa mukaan sairastan, olen potilas tai jopa kärsin vammastani. Tämä vasta pahalta minusta kuulostaakin! En missään nimessä koe itseäni sairaaksi ellen kärsi flunssasta tai muusta oikeasti sairaudeksi luokiteltavasta. Sairautta voi usein hoitaa tai sen voi parantaa, vammaani ei ainakaan vielä nykypäivänä. Siksi koen vammani enemmänkin ominaisuutena ja osana minua enkä vaivana.

Olenkin pyrkinyt korostamaan aina tätä ominasuusnäkökulmaa. Vammani on osa minua, mutta ei koko totuus. Siksi pyrin sanomaan mieluummin, että "minulla on cp-vamma" kuin että "olen cp-vammainen". Adjektiivin käyttö saa kokemusteni mukaan negatiivisemman mielikuvan ihmisissä. Olen niin paljon muutakin kuin cp-vammainen. Vielä positiivisemman reaktion usein saan aikaan, jos kerron minulla olevan liikuntavamma. Cp-etuliitteeseen kun niin harmittavan usein liitetään minun ja monen muunkin kannalta vääränlaisia ominaisuuksia.

Sana vammainen on minusta monissa tilanteissa valitettavasti liian leimaava ja lokeroiva. Vaikka minulla on liikuntavamma, en silti koe kuuluvani samaan lokeroon kaikkien vammaisten, edes liikuntavammaisten, kanssa. Älkää nyt käsittäkö väärin. En siis todellakaan sano tätä siksi, että kokisin eri vammat eri arvoisina. En suinkaan. Lokerointi vaan nyt muutenkin on minusta turhaa ja se aiheuttaa hankalia tilanteita monien asiaan vähemmän perehtyneiden kanssa. Sen vuoksi toivoisinkin, että ainakin liikuntavammat eroteltaisiin muista vammoista.

Mitä mieltä sinä olet? Korjaatko, jos joku käyttää mielestäsi väärää termiä?

4 kommenttia:

  1. Hauska huomata, kuinka olen jälleen kerran niin samaa mieltä kanssasi! Vältän itse puhumasta itsestäni "vammaisena", koska se saa niin paljon vääriä olettamuksia ihmisissä aikaan. Tietysti olen vammainen, mutta vammaisuus yhdistetään niin usein kehitysvammaan, jota minulla ei ole. Toinen sana, joka saa kylmät väreet aikaan, on "epileptikko". Se kuulostaa jotenkin niin karulta ja leimaavalta! Itse kun olen sairas kun saan flunssan ja mahataudin, en vammani tai epilepsian vuoksi koe olevan automaattisesti sairas. Ne ovat mielestäni myöskin vain ominaisuuksia ja osa minua, mutta vain osa. Siispä mieluiten sanon "Minulla on CP-vamma ja epilepsia" kuin "Olen CP-vammainen ja epileptikko". En tiedä kuinka moni huomaa sävyeron lauseiden välillä, mutta minusta se on pienuudestaan huolimatta minulle huomattavan tärkeä.

    VastaaPoista
  2. Itse tykkään eniten yleisluontoisesti sanasta liikuntarajoitteinen. Se kertoo missä toimissa on rajoitteita (liikunta) ja myös sen, että kyseessä on rajoite, ei este. Jos taas on tarpeen eritellä, että kyseessä on nimenomaan vamma eikä sairaus, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on vähemmän leimaavaa sanoa "Minulla on liikuntavamma" kuin että "Olen liikuntavammainen".

    Varsinkin noissa blogi- ja muissa asiateksteissä törmää usein tilanteisiin, että on tarpeen käyttää yleisnimitystä ihmisistä, joilla on joku rajoite. Vammaisuus-termi taipuu mielestäni tähän kuvaavammin. Esimerkiksi "Eri tavoin rajoitteiset kuulostaa mielestäni vähän hassulta. Näissä tapauksissa pyrin myös käyttämään ilmaisua "on vamma" kuin "on vammainen", mutta jos ilmaisua ei saa mitenkään järkevään lauserakenteeseen, käytän ilmaisua vammainen ihminen/henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuittaan tämän! :) Itse käytän mielummin sanaa liikuntarajoitteinen, koska mun korvaani kalskahtaa liian negatiivisesti "vammainen" -sana. En tiedä miksi, mutta vammainen -sanasta tulee tässä tilanteessa mieleen se, että ihmisellä olisi jotain häikkää myös älyllisellä puolella, joka ei CP-vamman kohdalla pidä paikkaansa. Useimmissa tapauksista CP-vamman ei pitäisi vaikuttaa älykkyyteen. Oon saanut usein kuulla tästä ja jotkut ovat sanoneet, että häpeäisin asiaa, kun en sanoisi suoraan olevani juuri vammainen. Haluan olla mahdollisimman neutraali kertoessani vammaisuudestani, joka ei ole omasta mielestäni sen kummempi asia kuin vihreät silmät. :)

      Se, jostaitselleni tulee paha mieli, on juuri sanan väärinkäyttö esimerkiksi haukkumis- tai solvaustilanteessa. Tekee mieli aina oikaista, kun joku huutaa esimerkiksi "v*tun vammanen". Inhottaa myös, kun varsinkin nuoret haukkuvat toisiaan - vitsillä tai ei - homoksi. Kirosanojen valikoima on ihan kattava siihen tarkoitukseen, jolloin neutraaliksi tarkoitettuja ilmaisuja ei tarvitsisi käyttää väärin.

      Poista
  3. Moi, googlen kautta blogiisi ja aion ehdottomasti tutustua tähän tarkemmin! Tuutko vastavierailulle, hmwithhm.blogspot.fi? Mä toimin vammaisratsastuksen avustajana ja kaipaan erityisten näkökulmia :) Saa kommentoida.

    VastaaPoista