keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Without knowing the force of words, it is impossible to know more

Nyt hifistellään sanoilla! Itse kiinnitän usein paljon huomiota ihmisten sanavalintoihin eri tilanteissa, kun he puhuvat vammastani. Seuraavat näkemykset ovat täysin omiani, koska olen huomannut myös cp-vamman omaavien suosivan eri sanoja ja termejä.

Eniten korvaani särähtää vammainen-sanan väärinkäyttö. Monet käyttävät sitä tilanteissa, joissa puhuttavassa asiassa tai ihmisessä on jotakin vikaa tai ei-toivottua. Mielestäni sen ei tarvitsisi olla näin. Tämä on vaikuttanut ainakin minun itsetuntooni. Erityisesti nuoret saattavat sanoa vaikkapa ottamassaan selfiessä näyttävänsä cp-vammaiselta, täysin tietämättä termin oikeaa merkitystä. Myös "kehari" ja "ceeppari" ovat suosittuja tässä merkityksessä.

Sitten on taas niitä, jotka tietoisesti yrittävät välttää vamma-sanaa tai pyytävät anteeksi joutuessaan puhumaan siitä. Minä koen usein sanan täysin neutraalina tällaisissa tilanteissa, joissa tarkoitus ei ole loukata ketään vaan keskustella asiallisesti. Sen takia anteeksipyytäminen kuulostaa absurdilta. Usein nämä ihmiset pyrkivät käyttämään vamma-sanan tilalla esimerkiksi termiä sairaus. Heidän puheidensa mukaan sairastan, olen potilas tai jopa kärsin vammastani. Tämä vasta pahalta minusta kuulostaakin! En missään nimessä koe itseäni sairaaksi ellen kärsi flunssasta tai muusta oikeasti sairaudeksi luokiteltavasta. Sairautta voi usein hoitaa tai sen voi parantaa, vammaani ei ainakaan vielä nykypäivänä. Siksi koen vammani enemmänkin ominaisuutena ja osana minua enkä vaivana.

Olenkin pyrkinyt korostamaan aina tätä ominasuusnäkökulmaa. Vammani on osa minua, mutta ei koko totuus. Siksi pyrin sanomaan mieluummin, että "minulla on cp-vamma" kuin että "olen cp-vammainen". Adjektiivin käyttö saa kokemusteni mukaan negatiivisemman mielikuvan ihmisissä. Olen niin paljon muutakin kuin cp-vammainen. Vielä positiivisemman reaktion usein saan aikaan, jos kerron minulla olevan liikuntavamma. Cp-etuliitteeseen kun niin harmittavan usein liitetään minun ja monen muunkin kannalta vääränlaisia ominaisuuksia.

Sana vammainen on minusta monissa tilanteissa valitettavasti liian leimaava ja lokeroiva. Vaikka minulla on liikuntavamma, en silti koe kuuluvani samaan lokeroon kaikkien vammaisten, edes liikuntavammaisten, kanssa. Älkää nyt käsittäkö väärin. En siis todellakaan sano tätä siksi, että kokisin eri vammat eri arvoisina. En suinkaan. Lokerointi vaan nyt muutenkin on minusta turhaa ja se aiheuttaa hankalia tilanteita monien asiaan vähemmän perehtyneiden kanssa. Sen vuoksi toivoisinkin, että ainakin liikuntavammat eroteltaisiin muista vammoista.

Mitä mieltä sinä olet? Korjaatko, jos joku käyttää mielestäsi väärää termiä?