Etuoikeus vai välttämättömyys?

"Miks toi saa käyttää konetta? Se ihan varmaan käyttää tekstintarkistusta, eikä se oo oikein meitä muita kohtaan!" Tämän kuulin kerran toisen opiskelijan suusta äidinkielen tunnilla. "Miks toi pääsee autolla ja meidän pitää kävellä?" kyseli toinen, kun sain kyydin koulun järjestämällä retkellä. Jäin kuitenkin usein ulkopuolelle monista retkistä ja tapahtumista. Molemmissa tilanteissa olisin ollut valmis vaihtamaan minulle kateellisen kanssa paikkoja siltä seisomalta ja tekemään asiat niin kuin muut. Jos se vain olisi ollut mahdollista. En siis kokenut olemaan etuoikeutettu, vaan nämä olivat minulle välttämättömyyksiä tehtävästä suoriutumisen tai jonkin muun seikan takia. 

Tänä viikonloppuna moni lehti uutisoi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen komisario Pekka Laineen Vammainen liikenteessä -kolumista (http://poliisi.fi/poliisi/ita-uusimaa14/home.nsf/files/95B3E6E93D56FABFC2257C940022F62C/$file/Vammainen%20liikenteessä.pdf), jossa pohdittiin muun muassa vammaisen pysäköintilupia. Laineen mukaan niitä käytetään hyvin usein väärin; lupia väärennetään, kopioidaan tai niitä käyttävät henkilöt, jotka eivät siihen ole oikeutettuja.  Minulla on ollut pysäköintilupa vuosikausia. Ensin käytin sitä muiden kyydissä ollessani ja myöhemmin itse ajaessani. Monia kertoja olen minäkin huomannut lupia ja niiden oikeuttamia paikkoja käytettävän väärin. Nämä väärinkäyttäjät usein kohauttavat olkiaan. "Eihän se nyt varmaan ketään haittaa", tokaisi eräskin. Eihän se tietenkään haittaa, jos esimerkiksi pahoista kivuista kärsivä ei saa autoaan parkkiin hänelle oikeutetulle, oven läheisyyteen sijoitetullle paikalle. Eikä sekään haittaa, jos pyörätuolia käyttävä ei saa autoaan minnekään, koska tavalliset parkkiruudut ovat usein huomattavasti pienempiä. Ei sitten haittaa yhtään ketään. 

Toisaalta monilla parkkipaikoilla työskentelee itsensä valtuuttaneita poliiseja. Ihmiset ovat lukemattomia kertoja tulleet todella vihaisesti huomauttamaan, että olen parkkeerannut invapaikalle. Eihän nyt tällaisella nuorella tytönhupakolla voi mitenkään olla siihen lupaa. En muista kenenkään pyytäneen anteeksi kun kyseinen lappunen onkin yllättäen löytynyt autostani. On toki hienoa, että väärinkäytöksistä huomautetaan, mutta asiat voi esittää monella tavalla.

Mutta osaavat eritysjärjestelyihin oikeutetutkin. Viime syksynä Yhdysvalloissa Disneyland ja Disney World joutuivat muuttamaan erityisjärjestelyjään. Pyörätuolissa istuvat huvipuistovieraat ottivat muilta maksun siitä, että esiintyivät heidänperheenjäseninään ja siten maksava siis pääsi jonon ohi laitteisiin. Käytäntöä käytettiin myös muilla tavoin hyväksi, sillä erityisjärjestelyjä vaativaa vammaa ei tarvinnut mitenkään todistaa. Jutun voi lukea kokonaisuudessaan osoitteesta  http://www.nydailynews.com/news/world/disneyland-change-access-program-disabled-article-1.1465217. Minä kävin muutama vuosi sitten Pariisin Disneylandissa, jossa samanlainen toimintatapa oli käytössä. Myös monissa muissa huvipuistoissa avustaja pääsee laitteisiin ilmaiseksi tai vamman omaava pitkien jonon ohi. Monet lapset eivät ilman näitä pääsisi ollenkaan huvipuistoihin ja siten jäisivät kokonaan ilman tätä suurta positiivista kokemusta, joten on surullista että näitä tasavertaisuutta luovia järjestelyjä käytetään hyväksi. Huvipuistopäivä lapselle, joka on joutunut jäämään pois monesta muusta retkestä tai tapahtumasta, voi olla jotain äärimmäisen suurta. 

Eikö siis olisi aika vähän miettiä? Itse arvostan sitä, että apua ja erityisjärjestelyjä on saatavilla silloin, kun niille on oikeasti tarvetta. Moni asia olisi minulta jäänyt kokematta ja tekemättä, mikäli en olisi saanut siihen helpotusta. Silti en halua käyttää tätä apua väärin. Pyrin elämään mahdollisimman itsenäisesti ottamalla apua vastaan välttämättömissä tilanteissa, sillä niin hyvä ja toimiva asia valitettavasti voidaan pilata väärinkäytöksillä tai turhalla kateudella. 

Aurinkoista sunnuntaita!

- T