perjantai 21. maaliskuuta 2014

CP-vamma, mielikuvat ja media

"En mä ole mikään CP-vammanen, joka jää vaan pöljänä seisoon", Niko Saarinen tokaisi viime keväänä esitetyssä Viidakon Tähtöset -ohjelmassa. Syksyllä uutisoitiin laajasti erään CP-vamman kanssa elävän rahoittavan elämänsä seksillä. Keskustelupalstat pursuavat ihmisten vääriä käsityksiä CP-vammasta, joka valitettavan usein rinnastetaan kehitysvammaan.

Medialla on tunnetusti suuri vaikutus ihmisten mielikuviin. CP-vamman kanssa eläviä on Suomessa arvioitu olevan noin 6500, joista jokainen on oma yksilönsä. Kuten valtaväestöönkin, myös CP-vamman omaaviin kuuluu kaikenlaisia ihmisiä; osa käy töissä tai opiskelee, osa turvautuu äärimmäisiin keinoihin ansaitakseen elantonsa. Silti jälkimmäisistä uutisoidaan enemmän.

BB-Nikon heitto kuvasti kaikessa karmeudessaan mielestäni täydellisesti mielikuvia CP-vammasta: olemme hitaita, älyllisesti kehittymättömiä ja jäämme sanavalmiiden ihmisten jalkoihin. CP-vamma sekoitetaan liian usein down-syndroomaan tai muihin kehitysvammoihin kuuluviin, vaikka se on yksinään ainoastaan liikuntakykyyn vaikuttava. Tietenkään se ei sulje pois kehitysvammaa, mutta nämä kaksi esiintyvät usein myös erikseen.

Viimeisin esimerkki on Salatut elämät, jota olen kuluneen talven aikana seurannut erityisen tarkasti. Ohjelmassa Peppi ja Sergei Kuula saivat tyttären, jolla on nyt diagnosoitu CP-vamma, tarkemmin sanoen tetraplegia spastica. Yhdessä jaksossa Peppi kuitenkin kertoi lapsellaan olevan kehitysvamma. Toisessa lääkäri ilman tarkempia tutkimuksia ilmoitti, että Taigalla tulee olemaan muun muassa oppimis- ja syömisvaikeuksia. Näin vahvistettiin jälleen hienosti mielikuvaa, joka valtaväestöllä on CP-vammasta: vammaan kuuluu väistämättä kongitiivisia ja älylliseen kehitykseen liittyviä ongelmia. Tämä tietenkin on mahdollista, mutta minä esimerkiksi dystonisesta tetraplegiasta huolimatta olen pärjännyt koulussa erinomaisesti. Syöminen, kävely ja puhuminenkin onnistuvat oikein hienosti. Jokainen meistä siis on edelleen oma yksilönsä, diagnoosista riippumatta. Siksi välittäisin tällaisia yleistyksiävarsinkin asioiden kohdalla, jotka ovat suurimmalle osalle yleisöstä tuntemattomia. Ymmärrän hyvin, että sarja on täysin fiktiota, ja siinä on käsitelty lukuisia muitakin teemoja kärjistetysti. Silti ne varmasti vaikuttavat monien, varsinkin nuorempien, katsojien mielikuviin. 

Olen suuri Breaking Bad -fani. Syy, miksi aloin alunperin katsomaan sarjaa oli näyttelijä RJ Mitte, jolla itsellään sekä hänen roolihahmollaan on CP-vamma. Mitte esittää muutenkin koukuttavassa sarjassa 15-vuotiasta Walter Junioria, joka elää aivan tavallista teini-ikäisen elämää angsteineen ja haaveineen. Hahmosta on sarjan hulluista tapahtumista huolimatta tehty pohjimmiltaan hyväsydäminen ja -tahtoinen, autoista kiinnostunut nuori mies. On virkistävää, kuinka Junior on vain yksi hahmo muiden joukossa. Hahmo, jolla nyt vain sattuu olemaan tämä ominaisuus. Häntä ei nosteta muiden yläpuolelle eikä muullakaan tavalla korosteta vammansa takia. Se, miten muut kohtelevat häntä on myös hyvin osuvaa: Juniorin läheiset eivät tee hänen vammastaan suurta numeroa, mutta ulkopuoliselta hän saattaa saada ilkeitä kommentteja ja katseita. Näin on myös minun elämässäni.

Silti keskustelupalstoilla pohditaan, onko Juniorilla tai RJ:lla jonkinasteinen kehitysvamma. Yksi ihminen tai tv-sarja ei tietenkään voi muuttaa kaikkien ihmisten näkemyksiä. Mikä sitten voisi? Minun mielestäni tarvittaisiin lisää RJ:n kaltaisia: ihmisiä, jotka rohkeasti olisivat esillä ja toimisivat esikuvina. Heille täytyisi vain antaa mahdollisuus. Sen lisäksi tarvittaisiin LAADUKASTA faktatietoa ja keskustelua, joka ulottuisi valtaväestön korviin. Ihmisiä, joilla on CP-vamma, on arvioitu olevan koko maailmassa noin 17 miljoonaa. Sen vuoksi on mielestäni absurdia, kuinka vähän ja vääränlaisessa valossa se on esillä. 

Helpommin sanottu kuin tehty varmastikin, mutta lopputulos olisi varmasti sen arvoista meidän kaikkien näkökulmasta. 

17 kommenttia:

  1. KIITOS, tätä on kaivattu! :)

    VastaaPoista
  2. Hemiplegia spasticaa sairastava kiittää postauksesta! :) Samoilla linjoilla mennään. Nykyään onneksi osaan jonkin verran nauraa medialle, esim. tuolle Saariselle, koska jätkä vaan on niin koominen muutenkin. Mutta kyllä monien ihmisten pitäisi muuttaa sitä stereotypiaa, että CP-vammaiselle liikkuu päässä muutakin kuin silmät. Sillä niinhän ei suinkaan ole! Me voimme elää yhtä lailla täyttä elämää, kuin muutkin tallaajat - me teemme sen vain omalla tavallamme ;) Onneksi Ylellä on muutaman vuoden vuoden pyörinyt Erilaiset frendit. Toivottavasti mahdollisimman moni "terve ihminen" on sen löytänyt ja voinut avartaa kuvaansa vammaisista. Vaikka sarja henkilöillä on myös muita sairauksia, sanoma on heilläkin sama - vammaisuus on vain osa heitä, eikä sama asia kuin he itse (toivottavasti osasin selittää ymmärrettävästi!). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mielenkiintoista, että otit esille tuon Erilaiset frendit. On mielestäni hienoa, että sarjassa esitellään heidän elämäänsä ja sitä, kuinka vamman kanssa voi elää hyvää elämää. Jätin kuitenkin kyseisen sarjan tarkoituksella mainitsematta - sarjassa esiintyvillä kun on käsitykseni mukaan kehitysvamma. Tämän tein juurikin sen vuoksi, että kehitysvamma sekoitetaan lähes poikkeuksetta CP-vammaan. Tällä en missään nimessä tarkoita, että pitäisin ketään mitenkään alempiarvoisena, vaan mielestäni näiden kahden ero tulisi kirkastaa ihmisille.

      Hienoa, että osaat ottaa nämä asiat huumorilla. Se auttaa jaksamaan tämän kaiken keskellä. Silti näihin asioihin tulisi mielestäni puuttua. Liian monet liikuntavamman omaavat kohtaavat koulukiusaamista, syrjintää ja ennakkoluuloja, jotka voivat vaikuttaa jopa työpaikan saantiin. Juuri sen takia näitä mielikuvia tulisi muuttaa ja liikunta- ja kehitysvamman välille tehdä pesäero. :)

      Poista
  3. Amerikkalaisissa lääkärisarjoissa ovat asiantuntijat mukana. "Salatut Elämät" -sarjan käsikirjoittaja ja ohjaaja... no, muutaman kerran olen katsonut... sanoisinko, ettei muissakaan asioissa otteita elävästä elämästä löydy! Sääli vain, kun jo ihan pienetkin sarjaa katsovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Eniten ehkä harmittaa nuorempien katsojien puolesta. He kun vielä vähemmän ymmärtävät eron faktan ja fiktion välillä.

      Breaking Bad ei varsinaisesti ole lääkärisarja, mutta sen luoja oli halunnut omistaa kyseisen hahmon edesmenneelle ystävälleen, jolla oli ollut CP-vamma. Tuotantotasolla löytyi siis tietoa ja kokemusta asiasta, hahmon näyttelijästä puhumattakaan. Salatut elämät on produktiona toki paljon pienempi ja sen tarkoitus on viihteellinen. Silti se ei minusta estä kunnollista taustatyön tekemistä, muidenkin kuin CP-vamman kohdalla. Onhan Salatut elämät joka tapauksessa yksi Suomen seuratuimmista saippusarjoista, joten resursseja luulisi löytyvän. CP-vamma terminä kuitenkin esiintyy kokemusteni mukaan enemmän väärinkäytettynä kuin oikeissa asiayhteyksissä, joten niinkin viihteellisillä sarjoilla kuin Salatut elämät tai Breaking Bad voisi olla hyvä sauma oikaista tätä.

      Poista
  4. Tämä on hyvä teksti. Vammaiskuva kaipaa laajemmiltikin muutosta: ihmisille pitäisi kirkastaa juuri tuo vamman ominaisuusaspekti. Vamma on ominaisuus samalla tavoin kuin heikkonäköisyys tai vilja-allergia - kummaskin on asioita, joita tarvitsee jokapäiväisessä elämässä ottaa huomioon (vilja-allergikoilla ruokavalio, heikkonäköisilla jopa tietyt ammatit) - ja silti he elävät muuten täysin normaalia elämää. Haluaisin nähdä julkisuudessa enemmän vammaisia perheenäitejä ja erilaisissa töissä ja erilaista elämää eläviä vammaisia. Näin näkökulma monipuolistuisi. Katson aina ilolla, kun tv-uutiset näyttää Saksan valtiovarainministeriä. Sitä on paha käydä ennakkoluuloisten aliarvioimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ominaisuusnäkökulman lisäksi haluaisin, että tuotaisiin esille myös se, että kaikki ovat yksilöitä. Ihmiset lokeroidaan aivan liian helposti. Esimerkiksi "vammaiset"-lokeroon mahtuu ihmisiä laidasta laitaan. Sitten taas joidenkin ihmisryhmien erot tiedostetaan paremmin. Esimerkiksi näkö- ja kuulovammaista ei varmaan kukaan sekoita keskenään. Sen vuoksi haluaisin kirkastaa myös eroa CP- ja kehitysvammaisen välillä; puhutaanhan kuitenkin kahdesta, täysin eri tavoilla vaikuttavasta asiasta.

      Poista
    2. Taas olen samaa mieltä - yksilöllisyyttä ei voi liikaa korostaa. Ihmiset rakastavat lokerointeja ihan liikaa. Aina pitäisi mahtua johonkin lokeroon, että olis hyvä. Ja vaikka en itsekään mitenkään haluta dissata kehitysvammaisia, eroa on syytä kirkastaa juuri sen vuoksi, että me kohtaamme älyyn liittyviä ennakkoluuloja juuri tästä sekoittamisesta johtuen

      Poista
  5. Mielenkiintoinen blogi sulla!
    Oon muutaman kerran ollut Protulla ohjaamassa ja ollaan molemmissa tiimeissä toteutettu sellanen "ominaisuus" kysely. Ideana on siis että meillä on lista ominaisuuksista yms joita ihmisillä voi olla. Yhtenä ominaisuutena cp-vamma. Sen jälkeen leiriläiset saa kukin kirjottaa ylös että istuisko viereen bussissa, meniskö treffeille yms. Oli jännä huomata mitenk suurin osa leiriläisistä ei vois seurustella cp-vammasen kanssa. Keskustelussa huomattiin että tää johtu ihan siitä että nuorilla oli se käsitys että cp-vamma vaikuttaa älykkyyteen huomattavasti. Onneks tällaset käsitykset johtuu kuitenkin yleensä vaan tiedon puutteesta ja on siks helpommin korjattavissa kun asenneongelmat :)
    Mut tosiaan hyvä kirjotus, jään mielenkiinnolla odottamaan lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, tästä tuli hyvä mieli. :) Ihanaa kuulla, että CP-vammasta on jossain keskusteltu nuorten kanssa. Ja mahtavaa, että otit esille tuon seurustelun! Se nimittäin on aihe, josta olen myös ajatellut tulevaisuudessa kirjoittaa. Aihe kun koskettaa aivan jokaista, ja on siksi tärkeä tuoda esille.

      Kiva saada uusia lukijoita! :)

      Poista
  6. Erittäin hyvin kirjoitettu, taas kerran! :)

    Perjantaina olin koulun kirjastossa ja sisään tuli ilmeisesti Laurean opiskelija koska ne ovat samassa rakennuksessa. Kuulin kun tämä henkilö kysy kirjaston työntekijältä: "Olisiko teillä kirjoja kehitysvammaisuudesta, esimerkiksi CP-vammasta?"

    Oli erittäin lähellä että olisin sanonut että "voit haastatella mua, niin kerron sinulle vähän faktaa ensin."

    Mua huolestuttaa se että terveysalan opiskelijakaan ei tiedä tarkasti mikä ero kehitysvammalla ja CP-vammalla on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua! Olen usein miettinyt, opetataanko esimerkiksi meidän koulumme sairaan- ja terveydenhuollon opiskelijoille mitään CP-vammasta. Olisi kyllä mielenkiintoista päästä seuraamaan, jos opetetaan! Tuo kuulostaa kyllä huolestuttavalta. Toivottavasti tämä korjaantuisi vielä joskus.

      Kiitos kuitenkin kehuista! :)

      Poista
  7. Minua ärsyttää tosi paljon CP-vamman ja kehitysvamman sekoittaminen, vaikka itselläni (tai kellään läheiselläni) ei ole kumpaakaan. Johtuu varmaan siitä, että minulla on sairaus jonka suurin osa ihmisistä käsittää väärin, vaarattomaksi tai usein jopa pelkästään laiskuudeksi, vaikka kyseessä on vakava sairaus, johon voi kuolla. Tiedän siis täysin tunteen, että kun joku saa tietää vammasi/sairautesi nimen, siitä päätellään millainen ihminen olet - ja päin mäntyä.

    Täällä Hollannissa ainakin CP-vammaiset ovat saaneet paljon positiivista julkisuutta, kun televisiossa pyöri realitysarja, jossa laitettiin tyhjäntoimittajanuoria vammaisten (joista useampi oli CP-vammainen) henkilökohtaisiksi avustajiksi. Tulos olisi voinut olla siirappista eksploitaatiota, mutta se olikin tosi fiksusti tehty sarja, joka toi hyvin esiin, että vammaiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, mutta jokainen on oma yksilönsä. CP-vammaisia oli esim. homomies, uskovaisnainen ja punkhenkinen standupkoomikko.

    -Maija

    VastaaPoista