Olen parikymppinen nuori nainen. Rakastan hyvää seuraa, hauskanpitoa, muotia, lukemista, kuntosaleilua ja suklaata. Minulla on maailman ihanimmat ystävät. Ammattikorkeakouluopintoni ovat aivan loppusuoralla, ja haavenani on jatkaa niiden jälkeen yliopistossa. Olen herkkä, pohdiskeleva, kunnianhimoinen ja tunnollinen. Joissain asioissa kuitenkin impulsiivinen. Minua ärsyttävät ihmisten epäoikeudenmukaisuus, yksinkertaisuus ja suvaitsemattomuus.
Olen siis monia asioita. Tämän kaiken lisäksi minulla on liikkumiseeni vaikuttava CP-vamma. Ilman sitä en olisi minä, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus. Vain pieni osa minua. Suurimman osan ajastani en edes muista sitä, enkä anna sen missään nimessä olla esteenä tekemisilleni ja menemisilleni.
Pystyn siis elämään vammastani huolimatta melko itsenäisesti. Apua tarvitsen vain pienissä asioissa, kuten juomalasin kantamisessa. Suurin vaikutus tällä on ollut minun elämääni henkisesti: vuosia jatkunut koulukiusaaminen ja ihmisten käytös minua kohtaan ovat jättäneet jälkensä. Siksi monissa teksteissä tulen kirjoittamaan tilanteista, joissa ihmiset reagoivat läsnäollessani erikoisesti. Tämä on ikään kuin luontaisin tapa minulle käsitellä näitä tilanteita, niiden jakaminen.
Nykyään opiskeluympäristöni on hyvin suvaitsevainen ja joustava minua kohtaan. Tästä olen äärimmäisen kiitollinen. Myöskin tuntemattomien ihmistenkatseisiin ja kommentteihin osaan pääasiassa suhtautua huumorilla.
Miksi siis aloitan tämän blogin nyt? Olen suunnitellut tätä jo jonkin aikaa. Haluan herättää keskustelua, saada lukijani ajattelemaan asioita eri kannalta ja tarjota tukea kaltaisilleni. Lisäksi nautin kirjoittamisesta. Pyrin kirjoittamaan aina vain, kun suinkin ehdin. Tällä hetkellä suurin osa aikani menee opinnäytetyön parissa.
Minulta saa kysyä mitä vain, vammastani tai ihan mistä vain muustakin. Vastaan oikein mielelläni. Toivon, että juuri sinä nautit blogistani ja se tuottaa sinulle jotakin lisäarvoa.
- T
Moikka! Kiitos kommentista blogissani, hienoa, että olet löytänyt blogini. Toivottavasti pysyt matkassa mukana :) Tulossa on pitkästä aikaa ajatuspostaus vammaisuudesta..ja kaikkea muuta kivaa! Vaikutat todella samanhenkiseltä kuin minä. Itse ajattelen myös, että vamma ei ole yhtä kuin minä, se on vain osa koko totuudesta. Vaikkakin olennainen osa minua. Vamma ei silti määritä minua, niin kuin ei varmasti sinuakaan :)
VastaaPoistaTulipas paljon sekalaista tekstiä :) Päätarkoitus oli kertoa, että liityn lukijaksi! :)
Ihanaa, tervetuloa! Ajattelen juuri niin kuin kirjoititkin; tuskin olisin sama ihminen ilman vammaani mutta olen niin paljon muutakin. Odotan innolla mainitsemaasi postausta. Fyysisen vamman kanssa eläminen kaikesta huolimatta vaatii varmasti kaikilta paljon syvällistä ajatustyötä ja itsensä psyykkausta, joita ainakin minun kohdallani helpottavat toisten samankaltaisten ajatukset. :)
PoistaMoro!
VastaaPoistaVastavierailu CHECK ja pitää tätä kautta kiitellä sua vierailusta mun blogissani! :) Sulla on hyvinkin samankaltaisia ajatuksia kuin mulla ja jään kyllä seuraamaan tätä! ;)
Kiitos vastavierailusta! Ihanaa löytää ihmisiä, joilla on samanlaisia mietteitä. :)
Poista