Whenever you find yourself on the side of the majority, it is time to pause and reflect

Olen kuullut elämäni aikana kaikenlaista vammastani johtuen. Osa niistä satuttaa, osa huvittaa. Ymmärrän, että pienellä paikkakunnalla olen harvinaisuus ja siksi joidenkin on hankala suhtautua minuun. Seuraavassa räikeimpiä kommentteja.

Mies baarissa: "Pilaat kaikkien illan, kun oot täällä!"

Keski-ikäinen mies tädilleni odottaessani että hän pääsee töistä: "Tuo tyttö taitaa olla vähän humalassa?" Olin 12-vuotias.

Mies baarissa: "Mikä sun diagnoosi on? Ai CP-vamma? Kuule, sun pitäisi kuntoilla, niin parantuisit!"

Tyttö kaupassa: "Onhan sulla joku mukana pitämässä huolta susta?"

Nainen baarissa: "Anteeksi, että kysyn mutta mikä sua oikein vaivaa? Sairaanhoitajaopiskelijana kiinnostaa. Miten se vaikuttaa sun elämään?"

Eläkeikäinen nainen salilla: "Hienoa että sinäkin jaksat yrittää!"

Mies baarissa ystävälleni: "Katsothan sä varmasti häneen peräänsä? Sun kannattaisi viedä hänet jo kotiinsa täältä."

Silloiselle avustajalleni: "Teet kyllä upeaa työtä. Monella nuorella on käytös- ja oppimisvaikeuksia, joihin täytyy puuttua."

Teini-ikäiset pojat parkkipaikalla: "Uskaltaako tota päästää ajamaan, kun se on noin kännissä?" 

Nainen kävellessäni yksin Helsingin keskustassa: "Hei, tiedäthän että meillä kirkossa rukoillaan kaltaistesi parantumista? Tule sinäkin!"

Ja ehkäpä kaikista mieleenpainuvin:

Mies koulussani saarnaa uskonmnosta ja siitä, kuinka ihmisiä kontrolloidaan mikrosirujen avulla. Huomatessaan minut: "SINÄ! Sinä olet kirottu! Sinussa asuu paha eikä sinua voida enää pelastaa!"

Oletko sinä kuullut tällaisia kommentteja jostakin ominaisuudestasi johtuen? Miten suhtaudut niihin?